Blogin julkisuus… aah, miten ihana päästä vuodattelemaan omia ajatuksia maailman menosta, koulutuksesta, oppimisesta ja kaikesta mitä mieleen vain sattuukin juolahtamaan. Jes sitä peukutuksen määrää minunkin blogissani – siis sitä mitä olisin ihan varmasti saanut, jos olisin blogini ajoissa valmiiksi työstänyt, mutta kun ei niin ei.. 😉
Voin nyt salaisesti kertoa, että olin kerran aiemminkin pitänyt hetken aikaa blogia ystäväni kanssa ihan kaksin. Se prosessi jäi kuitenkin kesken kuten kävi blogin alkuperään liittyvän tavoitteenkin kanssa. Ensimmäinen blogi-kokeiluni oli yksityinen, tämä toinen julkinen. Julkisuus on minulle vielä hieman kimurantti juttu. En oikein koe tarvetta jaella asioitani tänne ikuiseen ja päättymättömään avaruuteen. Ymmärrän, että tekstit tulee muokata tänne soveltuviksi, mutta katoaako siinä suodatellessa jotain olennaista, mitä henkilökohtaisempiin oppimispäiväkirjoihin olisi voinut laittaa… Taitavat olla kaksi ihan eri asiaa. Molempi parempi, sanoo hän ja peukuttaa sekä julkisen että yksityisen päiväkirjan pitäjiä. Hyvä te! Yksilön itsesäätöisyyden toimiessa blogista muodostuu reaaliajassa rakennettu ja myöhempiä muokkaamisen mahdollisuuksia tarjoava mainio kokonaisuus.
Katsoin tuossa äsken Ihmettelijöiden kanssa tekemämme digitarinan uusiksi melko pitkän tauon jälkeen. Olipa mukava nähdä ja kokea jälleen jotain siitä syksyn tarinoinnista. Kuva on kiva, ei siitä mihinkään päästä. Voisikohan kaikkiin opintoihin liittää pakollisena osiona jonkin visuaalisen tuotoksen tekemisen. Toimisikohan se minullekin parempana muistin virkistäjänä esimerkiksi työhaastatteluun valmistautuessa. Kuvien pikakelauksella mieleeni muistuisi kaikki ne hienot käsitteet ja teoriat, mitä opinnoissa käsiteltiin ja osaisin antaa itsestäni nykyistä syvällisemmän ja ammattitaitoisemman kuvan. Mutta kääks… jos ne kuitenkin löytäisivät minun blogin ja pääsisivät käsiksi minun tyhjääkin tyhjempään tietopankkiin… hui, miten kamala ajatus.
Tässä affordansseja suhautellessani huomaan, että blogilla on monenlaisia ulottuvuuksia. Kurkkasin muutamien opiskelijakollegojen blogeihin ja yllätyksekseni huomasin muutaman mainitsevan, että heidän sivusto vaikenee näiden opintojen myötä. Jännä huomata, että blogi saattaa ulkoisesti olla hyvin rakennettu ja mielenkiintoa herättävä, mutta tekijälleen silti tuskainen projekti.
WordPress tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia rakentaa omasta blogista tekijänsä näköinen juttu. Näihin juttuihin pääsee käsiksi harjoittelun myötä. Blogin termistö, kuten vimpaimet, ei kaikin osin heti avaudu noviisille. Toisten tuotoksia ihmetellessä huomaa sen upeat visuaaliset mahdollisuudet. Itse vaihdoin jossain blogini synnytystuskaisessa vaiheessa teeman ja sen myötä hukkasin onnettomasti jotain blogiini luennoilla & harjoituksissa istuttamiani taimia. Taitoni eivät riittäneet niiden palauttamiseen. Oppia ikä kaikki, tuumaa hän. Blogia tarjoaa mahdollisuuden vastavuoroiseen kommunikointiin sen kommentointi mahdollisuuden myötä. Linkkivinkkien jättäminen on ollut yksi mukava tapa kasvattaa tietopankkia puolin ja toisin. Huomasinpa yhden fiksun opiskelijan laittaneen kyselynkin blogiinsa.
Surffaamisen apuvälineinä blogissa toimivat kategoriat, hakusanat eli tagit sekä sivut. Tuotoksia on myös mahdollista selata niiden postausajankohdan perusteella. Kirjoittamiseen on varattu mitättömän pieni ikkuna. Tekstin kokonaiskuvan näkemiseen pitää käydä kurkkaamassa esikatselu -painikkeen avulla varsinaista näkymää. Tämä on hidasta. Tekstiä voi halutessaan tuoda blogiin valmiina kokonaisuutena, esimerkiksi wordista.
Näiden opintojen myötä minusta on tullut muun muassa Facebookin, Doodlen, Dropboxin sekä Googledocsin käyttäjä. Tieto on muokannut asennetta entistä myönteisempään suuntaan. Tietoturva on kuitenkin asia, mikä mietityttää tumpeloa käyttäjää. On erittäin hyvä, että kouluissa annetaan opetusta nettiketistä ja konemaailman muista saloista.
Opinnoissa on ollut kiehtova huomata, että kaikenlaisten vimputtimien ja vempainten käytöstä huolimatta joissain tilanteissa mikään ei korvaa fyysistä poissaoloa. Miten saisimmekaan tässä vapaassa maailmassa vielä houkuteltua ne fyysisesti läsnäolevat, koneen takana lymyävät yksilöt vuorovaikutuksellisuuden ihmeelliseen piiriin..?
Tekijä kiittää ja kumartaa kaikkia kasvuprosessiini osallistuneita! Taidan hyödyntää tätä blogiani tulevaisuudessa ainakin jonkin sortin tietopankkina.